miten jumalan varjelus voi näkyä?

Jumalan varjelus hädän hetkellä voi näkyä monin eri tavoin. Useilla uskovilla kristityillä on omakohtaisia kokemuksia Jumalan varjeluksesta ja avusta , josta he ovat syvästi kiitollisia. Tässä luvussa esittelen muutaman esimerkkitapauksen, joista ihmiset eivät olisi voineet selviytyä onnella tai omin voimin ilman kaikkivaltiaan Luojamme apua.

SOTAVANGIN PAKO

Aikanaan suurta julkisuutta saanut ihmeellinen pako sotavankeudesta tapahtui Etelä-Afrikassa viimeisen buurisodan aikana 1800- 1900- vuosisatojen vaihteessa. Brittiläinen upseeri ja sotakirjeenvaihtaja jäi buurien vangiksi ja vietiin sotavankileirille buurien pääkaupunkiin Pretoriaan. Hän onnistui pakenemaan yksin leiriltä. Pakomatkan alku tavarajunan kyydissä meni hyvin, mutta sitten hän joutui vaeltamaan jalkaisin väsyneenä ja nälissään. Silloin hän ymmärsi vaarallisen tilanteensa haasteet. Rajalle ja vapauteen oli arviolta yli 400 kilometriä ja hän tiesi , että häntä etsitään kaikkialta. Pakenija kertoo itse tilanteestaan:

"Tajusin pelottavan selvästi, että mitkään oman heikon järkeni ja voimieni ponnistukset eivät pelastaisi minua vihollisiltani, ja että ilman apua siltä Korkealta valtiaalta, joka puuttuu syiden ja seurausten iankaikkiseen kulkuun useammin kuin aina haluamme myöntää, en onnistuisi. Rukoilin pitkään ja hartaasti apua ja opastusta. Ja minusta tuntuu, että rukoukseeni vastattiin nopeasti ja voimallisesti."

Hän näki yöllä kaukaa valoja, joita hän arveli afrikkalaisten "kaffereiden" nuotiotuliksi. Hän toivoi, etteivät he luovuttaisi häntä buureille. Lopulta paljastui, että valot tulivat vanhasta hiilikaivoksesta. Hän koputti erään talon ovea, josta tuli valoa. Oven avannut hämmästynyt mies tunnisti lopulta tulijan, joka oli jo etsintäkuulutettu joka puolella maata. Mies sanoi: "Jumalan kiitos, että olette tulleet tänne! Tämä on ainoa talo kolmenkymmenen kilometrin säteellä, josta teitä ei olisi luovutettu. Mutta me täällä olemme brittejä, ja me kyllä hoidamme teidät."

Monien vaiheiden ja oman henkensä vaarantaneen auttajan avulla sotavanki pääsi lopulta tavarajunaan kätkeytyneenä vapauteen Portugalin Mosambikin kautta. Tämän upseerin ja sotakirjeenvaihtajan tehtävä ja tarkoitus tässä maailmassa ei ollut vielä päättynyt. Hänen nimensä on Winston Churchill, joka myöhemmin johti pääministerinä maataan voittoon toisessa maailmansodassa Hitlerin Saksaa vastaan.

USKOMATON SELVIYTYMISTAISTELU ETELÄISELLÄ JÄÄMERELLÄ 1914 - 1916

Tämä Sir Ernest Schackletonin Etelämantereen retkikunnan selviytymistarina on hyvin tunnettu ja hyvin dokumentoitu. Schackletonin tavoitteena oli kulkea läpi Etelämantereen. Retkikunta, jossa oli 28 miestä ei päässyt edes Etelämantereen kamaralle, kun heidän laivansa juuttui ahtojäihin ja ajelehti jäiden mukana kymmenen kuukautta, musertui ja lopulta upposi. Miehet viettivät eteläisen jäämeren jäälautoilla puoli vuotta kunnes rantautuivat pienillä laivaveneillä hyiselle Elefanttisaarelle. Heillä ei ollut käytössään nykyajan radiolähettimiä.

Schackleton lähti muutaman miehen kanssa pienellä veneellä ( n. 6 - 7m ) yli tuhannen kilometrin matkalle maailman myrskyisimmälle merialueelle. Tavoitteena oli hakea apua Etelä-Georgian saaren valaanpyyntiasemalta. Eräs Elefanttisaarelle jäänyt miehistön jäsen kirjoitti päiväkirjaansa: "Me rukoilimme, että Caird ( laivaveneen nimi ) saavuttaisi turvallisesti Etelä-Georgian ja toisi nopeasti pelastuksen."

Miehet pääsivät lopulta Etelä-Georgian saarelle, mutta sen asumattomalle puolelle. Schackleton lähti kahden toverinsa kanssa ylittämään saaren vaikeakulkuista vuoristoa. Hän kuvailee tätä ponnistelua myöhemmin näin:

"Kun katson taaksepäin noita päiviä, niin olen varma, että katselmus ohjasi meidät ei vain yli näiden lumikenttien, vaan myös poikki sen myrskynvalkoisen meren, joka erotti Elefanttisaaren rantautumispaikastamme Etelä-Georgian saarella. Tuon pitkän ja kiduttavan 80 tuntia kestäneen marssimisen aikana Etelä-Georgian nimettömien vuorten ja jäätiköiden poikki minusta tuntui usein, että meitä oli neljä, ei kolme. Silloin en maininnut siitä mitään kumppaneilleni, mutta jälkeenpäin Worsley sanoi minulle: "Pomo, minulla oli kummallinen tunne marssin aikana, että mukanamme oli vielä joku muu". Cream tunnusti tunteneensa samalla tavoin."

Miehet onnistuivat pääsemään valaanpyyntiasemalle ja myöhemmin myös Elefanttisaarelle jääneet haaksirikkoiset saatiin pelastettua. Yksikään mies retkikunnasta ei kuollut näissä äärimmäisissä olosuhteissa.

ENKELIKOKEMUKSIA

Edellisessä luvussa Schackleton ja hänen toverinsa tunsivat ylimääräisen "neljännen miehen" läsnäolon ja avun äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Samanlaisesta kokemuksesta kertovat monet muutkin. Tätä ilmiötä kutsutaan termillä "third man factor" eli kolmas mies ilmiö. Tämä tarkoittaa ilmiötä, jossa ihmiset äärimmäisissä olosuhteissa, kuten hengenvaarassa tai erämaassa kokevat jonkun näkymättömän tai yliluonnollisen henkilön läsnäolon auttavan heitä. Tämä "kolmas mies" voi tuntua opastavan, rohkaisevan tai antavan neuvoja, jotka auttavat selviytymään tilanteesta. Tämä ilmiö on saanut nimensä Schackletonin retkikunnan kokemuksista. Tästä ilmiöstä on raportoitu myös muissa äärimmäisissä tilanteissa kuten vuorikiipeilyssä, haaksirikoissa ja sotatilanteissa.

Yksi tunnettu esimerkki kuuluisalta vuorikiipeilijältä. Maailmankuulu kiipeilijä Reinhold Messner yritti veljensä Guntherin kanssa valloittaa Nanga Parbatin huippua ( 8126m )vuonna 1970. He saavuttivat huipun, mutta laskeutuessaan alas tapahtui traaginen onnettomuus. Gunther menehtyi lumivyöryssä ja Reinhold joutui selviytymään yksin vaikeissa olosuhteissa. Näiden äärimmäisen olosuhteiden aikana Reinhold raportoi kokeneensa enkelikokemuksen. Hän tunsi jonkun näkymättömän olennon olevan hänen kanssaan ja auttavan häntä selviytymään.

Melko tunnettu on myös brittiläisen entisen orjakauppiaan John Newtonin kokemus. Hän kertoi enkelin pelastaneen hänet merihädästä, mikä johti hänen kääntymiseensä kristinuskoon ja myöhempään uraansa pappina ja virsirunoilijana. Hänen tunnetuin virtensä on "Amacing Grace" eli ihmeellinen armo.

Kristityille tämä "kolmas mies ilmiön" selitys on aivan ilmeinen ilman tieteellistä tutkimista. Tästä ilmiöstä käytetään yleisesti nimeä "enkelikokemus" ja siitähän näissä kokemuksissa on kysymys. Jumala auttaa meitä hädän hetkellä, kun pyydämme apua. Meillä kaikilla on oma suojelusenkelimme, joka on aina mukanamme jokapäiväisessä arkielämässämme. Miksi sitten emme tavallisesti pysty havaitsemaan enkelin läsnäoloa? Meidän Jumalamme on meille näkymätön ja edellyttää meiltä uskoa. Miksi sitten jotkut äärimmäisessä hädässä olevat voivat tuntea ja nähdä enkelin läsnäolon ja avun?

Tähän on kaksi mahdollista selitystä. Kun ihminen on fyysisten ja henkisten voimiensa äärirajoilla, hänen aistinsa ovat myös äärimmäisen herkistyneet ja he pystyvät näkemään enkelin. Rauhallisessa arkielämässä emme siihen pysty. Toinen selitys on se, että Jumala antaa tarkoituksella hädässä olevien ihmisten nähdä, että heillä on mukanaan auttaja, jonka turvin he voivat selviytyä.

Sota-aikana näitä kokemuksia Jumalan ihmeellisestä varjeluksesta on kertynyt lukemattomia rintamamiesten muisteloissa. Esimerkiksi talvisodan jälkeen sotilaspappien lehden "Kodin ja Kasarmin" toimittajat saivat lyhyessä ajassa rintamamiehiltä yli tuhat kirjettä, joissa he kertoivat kokemastaan Jumalan varjeluksesta. Osan näistä kokemuksista he julkaisivat kirjassaan "Ristiritari".

RAAMATUN TODISTUKSIA ENKELEISTÄ

Raamatussa enkelit mainitaan yli 300 kertaa. ( Lue myös tämän sivuston luku: "Onko enkeleitä olemassa?" ) Jeesus itse varoitti oppilaitaan sanoen: "Varokaa halveksimasta ketään näistä pienistä; heidän enkelinsä taivaassa katselevat jatkuvasti taivaallisen Isäni kasvoja." Matt. 18:10

Heprealaiskirjeessä sanotaan näin: "Eivätkö kaikki enkelit ole palvelijoita - henkiä, jotka on lähetetty palvelemaan pelastuksen perijöitä." Hepr. 1:14

Apostolien teoissa Luukas kertoo Pietarin ihmeellisestä pelastumisesta vankeudesta näin: "Toinnuttuaan Pietari totesi: Nyt tajuan, että Herra tosiaan lähetti enkelinsä päästämään minut Herodeksen käsistä." Apt. 12:11

Psalmissa 50:15 sanotaan: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."

Useimmiten apu Jumalalta ei tule näkyvän enkelikokemuksen kautta. Tavallisesti Jumala lähettää avuksemme jonkun lähimmäisemme tai yllättävän ulkopuolisen henkilön. He toteuttavat hädässä enkelin tehtävää.

Heprealaiskirjeessä sanotaan myös näin: "Älkää unohtako vieraanvaraisuutta, sillä sen ansiosta jotkut ovat huomaamattaan antaneet yösijan enkeleille." Hepr. 13:2

Me kristityt uskomme enkeleihin, mutta emme rukoile apua enkeleiltä. Me suuntaamme rukouksemme suoraan taivaalliselle Isällemme. Enkelit ovat Jumalan tahdon toteuttajia, eivät itsenäisiä toimijoita.

LÄHTEET:

- Raamattu

- Winston S. Churchill, Nuoruuteni, Otava 1954

- Caroline Alexander, Endurance, Otava, 1999

- Ristiritari, WSOY, 1941

- Jorma Heiskanen, Kenttäpappina Kollaalla, WSOY, 1989

- ChatGPT