mikä arveluttaa uskonnollisissa yhteisöissä?
-
Mikään ihmisten perustama ja ylläpitämä liike ei ole täydellinen. Kaikki yhteisöt toivottavat uudet sanankuulijat lämpimästi tervetulleiksi mukaan toimintaansa. Vasta ajan myötä uusi tulokas voi alkaa havaita yhteisön toiminnassa piirteitä, jotka arveluttavat. Suurin osa uskonnollisten yhteisöjen toiminnasta on tervettä kristillisyyttä ja nämä yhteisöt tekevät arvokasta työtä evankeliumin levittämisessä. Kuitenkin joissakin yhteisöissä ilmenee erilaisia epäterveitä piirteitä.
SYNTILISTAT
Uusi yhteisön jäsen huomaa pian, että yhteisöllä on omat normit ja raamatuntulkinnat esimerkiksi siitä, mikä on sopivaa ja mikä on kiellettyä. Eri liikkeillä on omia "syntilistoja", joiden kyseenalaistaminen ei ole mahdollista. Jäsenten odotetaan omaksuvan yhteisön opit sellaisenaan. Epäilyä ja kritiikkiä ei hyväksytä. Olen koonnut eri uskonnollisten yhteisöjen syntilistoista muutamia esimerkkejä asioista, jotka ovat kiellettyjä:
- esiaviolliset seksisuhteet, homoseksuaaliset suhteet, ehkäisy, avioero, abortti - alkoholi, tupakka, huumeet, kahvi - televisio, elokuvat, maalliset kirjat - maallinen musiikki jopa gospel ja lastenlaulut - tanssi, meikkaus, hiusten värjääminen, korut - vaatetussäännöt ( liian lyhyt tai liian kapea hame ) - seurustelu liikkeestä eronneen kanssa - syntymäpäivän viettäminen - verensiirrot, sianliha
Nämä esimerkit evät siis koske kaikkia uskonnollisia yhteisöjä!
Yhteisössä sääntöjen rikkominen mielletään yleensä Jumalan tahtoa vastaan toimimiseksi. Esimerkiksi Jehovan todistajilla on omia oikeuskomiteoita, jotka voivat kuulustella henkilöä siitä, onko hän syyllistynyt ajatusrikokseen eli ajatteleeko henkilö eri tavalla kuin Jehovan todistajien järjestö opettaa. Se on lähestulkoon pahin synti, koska muut synnit voi saada anteeksi, mutta jos ajattelet eri tavalla, sitä on vaikea katua ja pyytää anteeksi.
Mistä nämä syntilistat sitten tulevat? Eri liikkeiden perustajat ja myöhemmät johtajat ovat yleensä vanhempia miehiä, joiden arvomaailmaan ja raamatuntulkintoihin nämä säännöt pohjautuvat. Monet rajoittavat säännöt koskevatkin nimenomaan naisia. Epäterveissä yhteisöissä jäsenet ovat jatkuvan tarkkailun alla. Terveissä yhteisöissä jäsen saa olla oma itsensä.
PELOTTELU
Joissakin uskonnollisissa liikkeissä pelastus löytyy ainoastaan omasta yhteisöstä. Liikkeen ulkopuolella vaanii paholainen ja ulkopuoliset ovat menossa helvettiin. Tässä kohtaa nämä liikkeet rikkovat Jeesuksen selkeää ohjetta, jota ei voi väärin tulkita: "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta." Luuk 6:37 Terve kristillinen yhteisö opettaa, että pelastus löytyy yksin Kristuksesta - ei mistään tietystä kirkosta tai yhteisöstä.
Pelottelu on yksi keino ylläpitää kritiikitöntä ajattelua. Kokouksissa saatetaan pelotella helvetin kauhuilla ja niiden ikuisella kestolla. Varsinkin lasten ja nuorten kokema jatkuva pelottelu helvetillä, demoneilla, harmageddonilla ja ei-uskovien kavereiden kuolemalla voi aiheuttaa koko elämän kestäviä traumoja. Erääseen tutkimukseen haastateltu kertoi kokemuksestaan: "Vuosikausia siis lapsuudestani, olen herännyt öisin hiestä märkänä siihen, että henkimaailma tuntuu ahdistavan minua." Jos nuori ei ole pystynyt täyttämään yhteisön vaatimuksia, on hänessä nähty olevan paholainen. Näin yhteisö on pelottelemalla syyllistänyt nuorta. Toinen haastateltu kertoi: "Kun en pystynyt tämän ( --- ) yhteisön vaatimuksia täyttämään, olin helvettiin menijöiden joukossa, vaikka kovasti yritin sinnitellä mukana ja olla tosi uskovainen."
Usko ei voi perustua uhkailuun. Velvollisuutemme on tietenkin varoittaa Jumalan tahtoa vastaan toimimisesta eli synnistä, joka erottaa meitä Jumalasta. Mutta tässä kohtaa on parempi keskittyä siihen ansaitsemattomaan armoon, jota Kristus meille tarjoaa. Uhkailu helvetin tulella ei saa kohdistua suoraan toiseen ihmiseen. Kuten edellä mainittiin, Jeesus sanoi: "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta." Uhkailu ja pelottelu eivät voi luoda tasapainoista ja kestävää pohjaa ihmisen uskolle.
SEKSUAALINEN KALTOINKOHTELU
Kirkko ja Kaupunki -lehti pyysi jokin aika sitten lukijoita kertomaan uskonnollisissa yhteisöissä kokemastaan ja näkemästään ahdistelusta, seksuaalisesta väkivallasta ja lasten hyväksikäytöstä. Yli viisikymmentä lukijaa avautui seksuaalisesta riistosta evankelis-luterilaisissa ja karismaattisissa seurakunnissa, eri herätysliikkeiden ja Jehovan todistajien keskuudessa. Kirjoituksissa kuvataan raakoja rikoksia, raiskauksia, pitkään jatkuvaa lapsen hyväksikäyttöä ja uskonnollisen yhteisön jäseniä, jotka saivat saalistaa rauhassa uusia uhreja. Tällaista rikollisuutta ja sairasta pedofiliaa esiintyy ikävä kyllä kaikkialla yhteiskunnassa. Miksi tämä aihe pitää ottaa erikseen esille tässä yhteydessä? Siksi, että joillakin yhteisöillä on ollut valitettava tapa vaieta näistä rikoksista suojellakseen yhteisönsä mainetta.
Yli viidestäkymmenestä vastaajasta vain kaksi ilmoitti, että rikos johti poliisitutkintaan tai tuomioon. Mitä seksuaalisesta kaltoinkohtelusta seurasi? "Ei tekijälle mitään", oli tavallinen vastaus. Uhrista saattoi tulla syytetty: "Jouduimme pyytämään vanhempien ja isovanhempien painostuksesta anteeksi ahdistelijalta, eikä koskaan selitetty, mitä tapahtui", 22-vuotias nainen kertoi, kuinka hänelle ja siskolle kävi alakouluiässä. Moni jäi vaille tukea. "Äiti suuttui ja käski vaieta ikuisiksi ajoiksi", kirjoitti 35-vuotias nainen lapsuudestaan.
Seksuaalinen kaltoinkohtelu jättää uhreihin syvät jäljet. Kyselyyn vastanneet kertoivat, mitä siitä heille seurasi: "Itsemurhayrityksiä ja koulusurmafantasioita. Näköalattomuutta, vaikeuksia luoda parisuhdetta tai uraa. Kroonista väsymystä ja ahdistusta, vaikeita mielenterveysongelmia ja raskas traumataakka." "Huomattava osa elämästä on mennyt vain tästä asiasta selviytymiseen", toteaa eräs 46-vuotias nainen. Tällainen toiminta uskonnollisissa yhteisöissä pysyy piilossa ja hyväksikäyttäjät saavat jatkaa rauhassa niin kauan kuin teoista vaietaan. Joissakin yhteisöissä hyväksikäyttäjä on pyytänyt syntejään anteeksi ja ne on julistettu tekijälle anteeksiannetuiksi, eikä asiasta sen jälkeen ollut lupa puhua. Näin rikollinen on päässyt jatkamaan ahdisteluaan ja etsimään uusiakin uhreja. Mikäli parannuksen tekijä olisi vilpitön, hän ilmoittautuisi vapaaehtoisesti viranomaisille kärsimään hänelle lain mukaan kuuluvan rangaistuksen. Yhteisöjen jäsenet eivät ole maallisen lain yläpuolella. Uhrit tulisi ohjata koulutetuille ammattiauttajille. Kehotus unohtaa ja vaieta ei auta uhreja.
Voisimme kuvitella seuraavan kysymyksen joillekin yhteisöjen johtajille: "Kaiken mitä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä minun vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle. Teille oli oman yhteisön ulkoinen maine tärkeämpi kuin heikommassa asemassa olevan uhrin auttaminen."
Viime aikoina muutamat uskonnolliset yhteisöt ovat julkisesti vakuuttaneet tuovansa vastaisuudessa tietoonsa tulleet väärinkäytökset viranomaisten tietoon.
ARMOLAHJAT
Kreikankielen sana karisma tarkoittaa armolahjaa. Karismaattisissa liikkeissä ja helluntailiikkeessä on samoja piirteitä. Molemmat korostavat Pyhän Hengen armolahjoja, joita alkukristityt saivat ensimmäisenä helluntaina. Tällaisia armolahjoja ovat esimerkiksi kielillä puhuminen ja profetoiminen. Myös ihmeparantumisia korostetaan näissä liikkeissä.
Monet näissä liikkeissä mukana olevat saattavat kokea riittämättömyyttä ja pettymystä, kun heidän kohdalleen ei satu näitä kokemuksia. Näyillä ja voimateoilla kehuskeleville uusille johtajille Paavali vastasi, että Jumalan kirkkaus on tässä maailmassa kätketty saviastiaan ja että Jumalan voima tulee esiin ihmisen heikkoudessa. 2.Kor 4:7, 12:9 Paavali kirjoitti Korintin seurakunnalle, että seurakunnassa tulee "puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja". Rakkaus on tärkeämpi kuin armolahjat. 1.Kor 14:19 Myös Jeesus varoitti, että tulee sellaisia, jotka sanovat profetoivansa ja tekevänsä voimatekoja hänen nimessään, mutta hän ei tunne heitä. Matt 7:22-23
Liike keskittyy kokemuksiin ja elämyksiin, joita tuotetaan usein kyseenalaisin keinoin. Jotkut ovat pettyneet liian suuriin lupauksiin ja jotkut ovat menettäneet myös uskonsa ja mielensä tasapainon. Sielunhoidon ja kristillisen terapian nimissä on esiintynyt henkistä ja hengellistä eheytymistä tarjoavia ryhmiä. Tämän toiminnan haasteena ovat olleet sekä epäselvyys maallisten ja hengellisten asioiden erottelemisesta että puutteellinen psykologian ja teologian tietämys. Maallista terapiahoitoa saatetaan vierastaa. Tämä voi olla vahingollista avun tarpeessa olevalle.
Tähän liikkeeseen liittyy myös paljon julkisuuttakin saaneet väärinkäytökset varainkeruussa. Rukouksillakin rahastetaan. Esirukousta toivovat ohjataan soittamaan maksulliseen puhelinnumeroon.
Meidän pelastumisemme ei edellytä mitään hurmoksellisia tai yliluonnollisia kokemuksia. Kristuksen armossa on meille kyllin.
RAHA
Muutamissa uskonnollisissa yhteisöissä jäsenet kokevat painostavana rahan merkityksen liiallisen korostamisen. Sairaita ja taloudellisissa vaikeuksissa olevia on saatettu painostaa antamaan omaisuuttaan uskonnollisen yhteisön tarpeisiin tai muistamaan yhteisöa testamentissa. Taloudellisen avun antamista on pidetty ehtona sille, että painostettavan elämä voisi muuttua paremmaksi. Kokouksissa muistutetaan kymmenysten antamisesta omista tuloista seurakunnalle. Vapaakirkolliset seurakunnat toimivatkin jäsentensä avun varassa, koska ne eivät saa verotuloja. Kenenkään pelastuminen ei kuitenkaan riipu rahalahjoista. Myöskään parantumista maallisista vaivoista eivät suuretkaan taloudelliset lahjoitukset takaa. Rahalliset avustukset hyvään tarkoitukseen ovat oikein, mutta ne tulee tehdä rakkaudesta - ei palkkion toivossa.
KRITIIKIN TORJUMINEN
Yksi epäterveen uskonnollisen yhteisön piirre on se, etteivät sen jäsenet kykene kertomaan mitään kielteistä oman yhteisönsä opista, johtohenkilöistä tai mistään muusta uskontoonsa kuuluvasta. Mikään yhteisö ei ole täydellinen. Terve yhteisö uskaltaa ottaa vastaan kritiikkiä ja tutkia avoimesti, mitä ongelmille voisi tehdä. Epäterveessä yhteisössä itsenäinen ajattelu on syntiä ja sitä joutuu pyytämään anteeksi. Myös perheen sisällä voidaan omilta lapsilta kieltää uskonnollisen opetuksen ja toimintatapojen kyseenalaistaminen. Epäterveissä yhteisöissä ongelmien syyt vieritetään yksilön harteille. Ryhmästä eronnut on syyllinen, syntinen riidankylväjä. Erään haastattelututkimuksen mukaan osalle yhteisöstä eronneista tai erotetuista on jäänyt kaipuu yhteisön toimintoihin tai halu löytää uusi seurakuntayhteys. Oma usko ei ole kadonnut vaan ainoastaan usko yhteisöön on mennyt. Monet ovat kokeneet, että heidän uskonsa on sen sijaan vahvistunut ja tullut aidommaksi yhteisöstä eroamisen seurauksena. He ovat kokeneet kelpaavansa Jumalalle omana itsenään ilman yhteisön kritiikkiä ja sääntöjä. Eräs vastaaja kirjoitti: "Jumalan rakkaus ja armo eivät ole minusta väistyneet."
Uskoon voi tulla myös vääränlainen riippuvuussuhde, jolloin ihminen ei terveellä tavalla pohdi uskon asioita, vaan noudattaa niitä sokeasti. Näin tekivät esimerkiksi Jeesuksen ajan fariseukset, jotka sokeassa uskossaan eivät kyenneet lopulta edes osoittamaan rakkautta toista ihmistä kohtaan.
On syytä kuitenkin huomata, että saman liikkeen sisällä voi olla hyvin - tai pahoinvoivia seurakuntia. Esimerkiksi vapaakirkollisissa liikkeissä kuten helluntailiikkeessä seurakunnat ovat itsenäisiä. Seurakuntien ilmapiiri vaihtelee usein sen mukaan, millainen seurakunnan johto on.
Me epätäydelliset syntiset ihmiset kompuroimme kohti täydellisyyttä. Sen me saavutamme vasta taivaallisen Isämme kodissa. Siellä meidän yhteisessä yhteisössämme saamme kokea mittaamatonta, kyseenalaistamatonta rakkautta, rauhaa ja iloa.
Lue myös vastaukset kysymyksiin: "Uskontojen uhrit?" ja "Mitä on synti?"
lähteenä käytetty:
- www.utupub.fi ( Mikä tekee uskonnosta painostavan? Tutkimus uskonnollisen painostuksen kokemuksesta kokijan näkökulmasta. Turun yliopisto )
- Ruoho, Aila, Pyhät, pahat ja pelokkaat. Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisöissä
- Ruoho, Aila, Päästä meidät pelosta. Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä
- www.lapsenmaailma.fi (Lastensuojelun keskusliiton julkaisu )
-www.ortodoksi.net ( epäterve uskonnollisuus )
- www.uskontojenuhrientuki.fi ( Muutos 2, 2013 )
