miltä näyttää taivaan rajalla?

Taivas on todellinen paikka eikä mikään haavekuva. Uskovaisille ihmisille ainoat luotettavat kuvaukset taivaasta löytyvät Raamatusta. Uusi testamentti kirjoitettiin alun perin kreikaksi. Sana ouranos esiintyy siellä 276 kertaa ja sen monikkomuoto noin 90 kertaa. Sana tarkoittaa tähtitaivasta tai Jumalan asuinsijaa. Raamatun mukaan taivas on Jumalan valtaistuimen paikka. Taivaassa asuu myös Jumalan poika Jeesus Kristus. Hänelle "on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä". Matt 28:18 Taivas on myös enkelien asuinpaikka. Jeesus sanoi: "Enkelit taivaassa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaassa." Matt 18:10 Taivaaseen pääseville uskoville Jumala lahjoittaa uuden taivaallisen ruumiin. Uskovat muuttuvat Kristuksen kirkastuneen ruumiin kaltaisiksi. Fil 3:21

MILLAINEN PAIKKA TAIVAS ON?

Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." Matt 19:14 Jeesus kertoi opetuslapsilleen, että mistä tahansa he luopuvat hänen nimensä tähden, he saavat taivaassa satakertaisesti takaisin ja perivät iankaikkisen elämän. Matt 19:29 Jeesus vastasi kerran kyselijöille: "Kun noustaan kuolleista, ei oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa." Mark 12:25

Perimätiedon mukaan apostoli Johannes kirjoitti evankeliuminsa lisäksi myös Raamatun viimeisen kirjan eli Ilmestyskirjan. Siinä Johannes kuvaa taivasta ja lopun ajan tapahtumia saamansa ilmestyksen mukaan. Tässä hänen kuvaustaan taivaasta:

"Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut . . Henki valtasi minut . . ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin . . Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis. Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri . . Muuri oli rakennettu jaspiskivestä, ja kaupunki oli kimmeltävää lasinkirkasta kultaa. Kaupungin muurin perustukset oli kaunistettu kaikenlaisilla kalliilla kivillä . . Kaupungin valtakatu oli kultaa, puhdasta kuin läpinäkyvä lasi . . Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen . . Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan . . Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan."

"Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden . . Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa . . Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa." Ilm 21-22

KUOLEMANRAJAKOKEMUKSIA TAIVAASTA

Kirja "Imagine Heaven" (2015) nousi New York Timesin listaamien bestsellereiden joukkoon Yhdysvalloissa. Kirja on suomennettu nimellä "Taivaan rajalla" ( Päivä Oy,2017 ). Kirjan tekijä on entinen skeptikko ja insinööri John Burke. Hän tutki 35 vuoden ajan yli 1000 lähellä kuolemaa käyneiden ihmisten kokemuksia. Jotkut haastatelluista näkivät taivaan, jotkut helvetin. Kirjassaan hän esittelee sata kokemusta. Nykyään kirjoittaja toimii pastorina Austinissa Teksasissa.

Kuolemanrajakokemuksissa toistuvat samat ilmiöt, jotka luettelin edellisessä luvussa. Yksittäiset kertomukset voidaan tulkita monin eri tavoin. Burke pyrkii luomaan monista palasista kokonaiskuvan. Burken mukaan nämä ihmiset kertovat eri näkökulmista, mitä Raamattu on aina kertonut meille.

Monet kuolemanrajakokemuksen saaneista kertoivat "sanoinkuvaamattomasta" kauneudesta ja "kirkkaasta kaupungista". Nelivuotias Akiane Kramarik kertoi äidilleen: "Tänään tapasin Jumalan." Perhe ei ollut koskaan keskustellut uskonnosta eikä käynyt kirkossa, heillä ei ollut edes televisiota, joten tämä järkytti äitiä. Akiane sanoi: "Jumala on valoa - lämmintä ja hyvää. Se tietää kaiken ja puhuu kanssani. Se on minun vanhempani." Akiane kertoi Jumalan vieneen hänet taivaaseen, missä hän näki "valotalon", jonka seinät olivat kuin lasia. Siellä oli myös kaunista nurmikkoa, puita, kasveja ja hedelmiä. Hän kertoi hedelmien maistuneen paremmalta kuin mikään täällä maan päällä. "Musiikki siellä oli elävää."

Betty Malz kertoi: "Kävelin ylöspäin kauniille, vihreälle kukkulalle. Kävelin nurmikolla, joka hohti ennennäkemättömän elävinä vihreän sävyinä. Ruohonkorret tuntuivat hienolta sametilta . . Muurit oli tehty monivärisistä, monikerroksisista kivistä. Toiselta puolen muuria tuleva valo loisti meripihkanväristen jalokivien muodostaman pitkän rivin läpi."

Lainaan tähän John Burken kirjasta edellisten lisäksi vielä kaksi kokemusta lyhennettynä kustannusyhtiö Päivä Oy:n luvalla.

VICKYN KOKEMUS

Vicky oli nuori amerikkalainen nainen, joka oli syntynyt sokeana. Hän joutui auto-onnettomuuteen. Tässä tilanteessa hänen sielunsa erkani hänen ruumiistaan. Hän katseli onnettomuuspaikkaa ylhäältä käsin. Hänet vietiin sairaalaan ja siellä hän katsoi sairaalavuodetta jälleen ylhäältä käsin. Vuoteella makasi nuori nainen. Hän ei osannut selittää, mitä hän koki. Sitten hän huomasi naisen kädessä sormuksen, joka oli hänen omansa. Hän tunnisti sen ja pitkät hiuksensa. Hän arveli olevansa kuollut, mutta ei tiennyt sitä varmaksi.

Sitten hän näki valoa, värejä ja tyhjyyttä. Hän saapui kauniiseen värikkääseen puutarhaan, joka oli täynnä kukkia ja jossa oli paljon ihmisiä. Kaikki ihmiset, kukat ja kasvit hohtivat kirkasta valoa, joka tuli heistä itsestään, ei heidän ulkopuoleltaan. Hän kertoi, että tuo valo oli myös rakkautta. Rakkaus, valo ja elämä loisti kaikesta.

Vicky oli kasvanut sokeiden lasten kodissa. Hänen ystävänsä Debbie ja Diana olivat kuolleet yhdeksän ja yhdentoista vuoden ikäisinä. Hän kohtasi heidät ja he tunnistivat toisensa ja halasivat toisiaan. He olivat terveitä ja hyväkuntoisia. Sitten hän näki Jeesuksen, joka oli kaikkia muita kirkkaampi ja täynnä rakkautta. Hän halasi Jeesusta. Vicky kuvasi tätä näin: "Hän kietoi minut valtavaan määrään lämpöä ja rakkautta." Jeesus sanoi hänelle: "Sinun aikasi ei ole vielä. Sinun pitää palata."

Tämän jälkeen hän palasi takaisin ruumiiseensa ja virkosi elämään tässä maailmassa. On ihmeellistä, että sokeat kertovat samoja asioita kuin näkevät ihmiset. "Taivaan valo loistaa ulos kaikesta." Mistä sokea keksisi tällaista. Täällä valo loistaa johonkin, ei jostakin. Hän pystyi näkemään itsensä ja ystävänsä. Hän oli sokea, mutta pystyi kuvailemaan sen. Sokeainkodin johtaja vahvisti nämä tiedot.

LENTOKAPTEENIN KOKEMUS

Lentokapteeni Dale Black kuoli lento-onnettomuudessa. Kaikki muut menehtyivät onnettomuudessa, mutta hän heräsi henkiin oltuaan kuolleena jonkin aikaa. Myöhemmin hän kuvaili, mitä oli nähnyt "kuolemansa" aikana.

Hän lensi kohti taivasta ja kuvaili sen kauneutta yläilmoista. Taustalla näkyi lumihuippuisia vuoria. Kaupungin muuri ulottui silmänkantamattomiin. Muurin ulkopuolella oli vihreä paratiisi, jossa kuului vesiputousten ja suihkulähteiden solinaa. Kaupungin arkkitehtuuri oli sanoinkuvaamatonta. Kaupungin kauneus häkellytti hänet. Hän kuvaili sitä henkeäsalpaavaksi. Hänen kuulemansa musiikki kuulosti hänestä lumoavalta ja upeimmalta, mitä hän oli koskaan kuullut. Hän näki alapuolellaan mitä puhtainta, täydellisintä nurmea, josta yksikään ruohonkorsi ei ollut taipunut. Taivaan tuoksua hän kuvaili lempeäksi ja suloiseksi. Kaupungissa hän näki kuvankauniita koteja. Jokainen koti näytti tilaustyöltä ja erilaiselta kuin muut, mutta siitä huolimatta sopusointuisilta. Taivaan kukat lumosivat hänet. Jokainen kukka näytti ainutlaatuiselta. Kukat loistivat upeaa valoa. Jopa värit olivat hänen mielestään täyteläisempiä, syvempiä ja loistavampia kuin mitkään värit, joita hän oli nähnyt eri puolilla maailmaa. Ne suorastaan sykkivät elämää.

Vielä muutamia John Burken tekemiä huomioita näiden kokemusten pohjalta:

- ihmiset kertovat usein taivaassa olevan värejä, joita ei ole maan päällä. Me havaitsemme värejä auringon valon heijastuksen kautta. Taivaassa värit ovat Jumalan valon heijastumia.

- siellä on enemmän elämää kuin osaamme kuvitellakaan

- tämä elämä on vain varjo taivaan todellisuudesta

- ihmiset kertovat kokeneensa asiat 50 aistin kautta ei viiden

- maanpäällinen elämämme on väliaikainen. Meitä sitoo aika ja paikka. Meidät on luotu elämään taivaassa. Joh 14:3

Vielä lyhennetty versio eräästä vaikuttavasta kokemuksesta.

ATEISTIN PELASTUS

Amerikkalainen yliopiston professori Howard Storm vei opiskelijaryhmän museokierrokselle Pariisiin. Hän oli matkassa vaimonsa kanssa. Matkalla hänen pohjukaissuolensa repeytyi. Yleensä siihen kuolee viidessä tunnissa. Tuolloin sairaalassa ei ollut vapaita kirurgeja. Hän kärsi kovista tuskista yhdeksän tunnin ajan ennen kuin kuoli.

Yhtäkkiä hän huomaa seisovansa sairaalavuoteen vieressä. Hän oli ateisti ja luuli, että kuoleman jälkeen ei tapahdu mitään. Hän seisoi sängyn vieressä ja tunsi olevansa eläväisempi kuin koskaan. Hän oli hämmentynyt, sillä hän luuli olevansa vielä elossa. Hän yritti puhua vaimolleen, joka oli sairaalavuoteen vierellä, mutta ei tietenkään pystynyt. Käytävällä seisoi ihmisiä, joita hän ei kunnolla nähnyt. He sanoivat: "Howard, tule mukaan!" Hän luuli heitä lääkäreiksi, jotka olivat viemässä häntä leikkaukseen. Hän seurasi heitä ja he johtivat hänet harmaudessa kauas täydelliseen pimeyteen. Hän kysyi saattajiltaan: "Minne olemme menossa? Kuinka pitkä matka vielä on?" Saattajat muuttuivat yhä röyhkeämmiksi. He vastasivat: "Suu kiinni! Älä kysele!" Howardin valtasi pelko, joka muuttui kauhuksi. Hän kieltäytyi jatkamasta matkaa. Saattajat alkoivat töniä ja työntää häntä. Lopulta se muuttui puremiseksi, repimiseksi ja kauheaksi pahoinpitelyksi. Howard kertoi, että sellaista kauhuelokuvaa ei ole koskaan tehty, joka pystyisi kuvailemaan heidän julmuuttaan, joka oli puhtaasti sadistista. He eivät tunteneet minkäänlaista sääliä tai myötätuntoa häntä kohtaan.

Joku ääni hänen sisällään kehotti häntä rukoilemaan Jumalaa. Hän ajatteli, ettei usko Jumalaan eikä aio rukoilla. Mutta sisäinen ääni kehotti edelleen rukoilemaan. Siinä hetkessä hän muisti laulun, jonka oli kuullut seurakunnassa, jonne naapuri oli hänet vienyt lapsena: "Jeesus rakastaa sinua." Hän ei muistanut laulun loppua. Hänen sisimmästään nousi huuto: "Riittää, Jeesus, jos olet todellinen, pelasta minut!" Valonsäde lävisti pimeyden ja lopulta se loisti aurinkoa kirkkaammin. Häntä kohti ojentuivat kädet, jotka nostivat hänet ylös ja pitelivät häntä sylissään hänen itkiessään kuin pikkuvauva. Hän tajusi, että se mies, jota hän oli kironnut, onkin todellinen.

Siinä enkelien läsnäollessa Howard näki yhteenvedon elämästään. Se oli kronologinen esitys hänen syntymästään nykyisyyteen asti hetki hetkeltä, koko elämä yksityiskohtaisesti näytettynä. Siihen sisältyi myös kokemus niiden ihmisten tunteista, joiden kanssa hän oli ollut tekemisissä. Hän kertoo, että kaikessa korostettiin kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa. Eräässä kohtaa yhteenvetoa Howard sanoi Jeesukselle: "Ette näytä tärkeimpiä hetkiä elämästäni! Tuon palkinnon saaminen oli koko elämäni päämäärä." Jeesus vastasi, ettei täällä näytettäisi sellaisia tapahtumia. Ne eivät ole tärkeitä. Sen sijaan hänen haluttiin näkevän, miten hän kohteli opiskelijoita. Howard oli erityisen ahdistunut nähdessään, kuinka hän oli kohdellut lapsiaan. Hän oli laiminlyönyt heitä keskittyessään omaan uraansa. Hän oli häpeissään siitä, kuinka paljon hänen julma ja itsekäs käytöksensä suretti Jeesusta ja taivaallisia olentoja. Siitä huolimatta he osoittivat hänelle syvää rakkauttaan, vaikka ilmaisivatkin pettyneensä hänen tekoihinsa.

Kaksi vuotta kokemuksen jälkeen Howard jättäytyi professorin virastaan ja ryhtyi pastoriksi. Hänen vaimonsa , joka oli vielä ateisti, otti avioeron. Siitä lähtien hän on toiminut pastorina.

Tämä kokemus muistuttaa kohtausta Damaskoksen tiellä, jossa kristittyjä vainonnut Saulus Tarsolainen kohtasi Jeesuksen. Tämän kohtaamisen jälkeen Sauluksesta tuli tärkeä kristinuskon levittäjä - apostoli Paavali.

Hämmästyttävää on, että jotkut ihmiset palaavat Jumalan rakkauden läsnäolosta, jota he eivät olisi halunneet jättää, mutta he eivät kuitenkaan etsi Jumalaa. Toiset palaavat, etsivät Jumalan ja antavat elämänsä Jeesukselle.

Suosittelen lukijaa katsomaan oheisen ohjelman Youtubesta. Ohjelman nimi on: "Koskettava kirja - Taivaan rajalla". Siinä kirja esitellään kattavasti.