onko helvetti olemassa?
Tässä videossa edellisessä luvussa mainittu Howard Storm kertoo itse kokemuksestaan kuoleman rajan takaa.
Meillä jokaisella ihmisellä on oma kuolematon sielumme. Raamatun mukaan helvetti eli kadotus tarkoittaa sitä, että ihminen joutuu tämän maallisen elämänsä jälkeen ikuisiksi ajoiksi eroon Jumalasta.
Helvetti ei ole mikään vertaukseen perustuva kielikuva - metafora, vaan se on todellinen paikka. Tämä kauhujen paikka ei katoa olemattomiin sillä, jos emme usko Jumalaan emmekä Raamattuun. Kuten eräs kirkkoisä sanoi: "Jos siitä vaikenet, sammutatko siten helvetin tulen?"
MILLAINEN PAIKKA HELVETTI ON RAAMATUN MUKAAN?
Raamatussa kuvataan helvettiä vertaamalla sitä Gehennaan. Se oli laakso Jerusalemin lounaispuolella. Siellä polttouhrattiin lapsia Moolok-jumalalle Israelin kuningaskunnan aikana. Myöhemmin sinne vietiin mm. rikollisten ruumiit poltettaviksi. Paikka oli myös kaatopaikka. Tätä paikkaa käytettiin siis vertauskuvana kuoleman jälkeisestä rangaistuspaikasta. Jeesus käytti gehenna-sanaa evankeliumeissa yksitoista kertaa. Hän käytti myös tulen ja pimeyden mielikuvia sellaisissa asiayhteyksissä, joissa käsiteltiin tuomion jälkeistä rangaistusta.
Jeesus sanoi: "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: Menkää pois minun luotani, te kirotut, siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu Paholaiselle ja hänen enkeleilleen." Matt 25:41
Jeesus sanoi: "Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin pelätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin." Matt 10:28
Jeesus sanoi: "Joka sanoo veljelleen: Sinä hullu, on ansainnut helvetin tulen." Matt 5:22
Jeesus sanoi: "Ja jos sinun silmäsi viettelee sinut, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen." Matt 18:9
Jeesus sanoi: "Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita." Matt 8:12
Kuten Jeesus sanoi, helvetti on alun perin varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen eli niille, jotka nousivat kapinaan Jumalaa vastaan. Ilm 12:7-9 Helvetistä tulee kuitenkin rangaistuspaikka myös niille ihmisille, jotka ovat Saatanan vallassa. Saatanan vallassa ovat ne ihmiset, jotka eivät ole tunnustaneet Jeesusta vapahtajakseen. Helvetti ei ole Saatanan hallitsema valtakunta, vaan se on myös Saatanan rangaistuspaikka. Ajatus Saatanan ikuisesta valtakunnasta on peräisin pakanauskonnoista - ei Raamatusta.
Jeesus käytti vahvaa kieltä puhuessaan helvetistä. Hän puhui tällä tavoin, koska hän rakastaa meitä. Jeesus haluaa varoittaa meitä, että ottaisimme helvetin vakavasti ja pyrkisimme välttämään sitä hinnalla millä hyvänsä.
Helvetistä ei ole mahdollista vapautua, vaan se on sinne joutuneiden ihmisten ikuinen kohtalo. Tähän viittaa Jeesus edellä mainitussa lainauksessa: Matt 25:41 Myös apostoli Paavali vahvistaa tämän: "Kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta väkevien enkeleittensä kanssa tulenliekissä, Hän rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. He tulevat kärsimään rangaistuksena iankaikkisen kadotuksen erossa Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta." 2.Tess 1:7-9
Myös Vanhassa testamentissa kerrotaan kadotuksen todellisuudesta esimerkiksi seuraavissa jakeissa: Jes 66:22-24, Daniel 12:2 ja Job 10:21-22
Pitääkö helvetin "tulinen järvi" ymmärtää kirjaimellisesti? Monet tunnetut kristityt kuten esimerkiksi Martti Luther eivät tulkitse mielikuvaa tulesta luonteeltaan kirjaimellisesti. Tulta käytetään vertauskuvallisella tavalla kautta Raamatun.
Raamattu torjuu selvästi myös ajatuksen ihmisen olemassaolon päättymisestä. Jumala on luonut ihmisen ikuisuusolennoksi ja siksi myös jumalattomien olemassaolo jatkuu ikuisesti. Puhe helvetistä on vastenmielinen aihe. Hyvin harvoin sitä enää mainitaan kirkoissamme. Sitä ei kannata yrittää sivuuttaa Raamatusta sen vuoksi, että emme ymmärrä sitä, tai että se tuntuu epämiellyttävältä ja sotii oikeustajuamme vastaan. Tästä aiheesta kirjan kirjoittanut Francis Chan toteaa, että sen sijaan, että pyrimme kyseenalaistamaan Jumalan rangaistusta, meidän kannattaa keskittyä Jumalan suunnitelmaan siitä, miten vältämme tämän kohtalon.
KUOLEMANRAJAKOKEMUKSIA HELVETISTÄ
Kuolemanrajakokemuksia alettiin koota ja tutkia laajemmin vasta 1970-luvulla. Tohtori Raymond Moodyn vuonna 1975 julkaisema kirja "Life after life" on ensimmäinen merkittävä teos tästä aiheesta. Kirjaansa hän kokosi 150 henkilön kuolemanrajakokemukset. Varhaisimmat kootut kokemukset olivat lähes pelkästään myönteisiä valon ja rakkauden kohtaamisia. Monet tulkitsivat tämän siten, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Kaikki pääsevät taivaaseen.
Tohtori Maurice S. Rawlings, sydäntautien erikoislääkäri, kuuli uransa aikana useita elvyttämiensä potilaiden kertomuksia heidän kokemuksistaan kuoleman rajan takaa. Kaikki kokemukset eivät suinkaan olleet miellyttäviä. Hän alkoi koota ja tutkia kielteisiä kuolemanrajakokemuksia. Tästä aiheesta hän kertoo kirjassaan "Rajan taakse ja takaisin" ( 1995 ) Hän toteaa, että kun myönteisissä tapauksissa potilas saattaa sanoa: "En enää koskaan pelkää kuolemaa, siellä oli niin kaunista." Kielteisen kokemuksen läpikäynyt kauhistelee: "En minä kuolemista pelkää, vaan palaamista taas siihen kammottavaan paikkaan." Tuomio on ollut suurin huoli niillä potilailla, jotka ovat käyneet kuoleman porteilla ja palanneet kertomaan siitä.
Miksi myönteisistä kuolemanrajakokemuksista kerrotaan enemmän kuin kielteisistä? Hollantilaisen tutkijan van Lommelin havaintojen mukaan häpeä ja syyllisyys estävät ihmisiä kertomasta näistä pelottavista kokemuksista. Myös tohtori Rawlingsin mukaan helvettitapaukset jäävät merkitsemättä muistiin itsesuojeluvaiston ja häpeän vuoksi. Potilaat eivät halua keskustella aiheesta, joka vahvistaa, että he ovat elämässään epäonnistuneita, kokeneet tappion, iskun vasten kasvoja. Koska kokemus tuhoaa heidän itsekunnioituksensa, ylpeys salaa erehdyksen. Se ei ole muuta kuin inhimillistä Rawlingsin mielestä.
Toinen syy helvetti-kokemusten piiloon jäämiselle on Rawlingsin mukaan se, että pelottavan kokemuksen aiheuttama trauma tukahdutetaan tiedostamattomasti. Mikäli potilasta ei haastatella välittömästi elvytyksen jälkeen, ei voida odottaa kovin monen kokemuksen saaneen ilmoittautuvan. Rawlings siteeraa myös muita lääkäreitä, joiden mukaan: "Se elvytettyjen ryhmä, joka todennäköisimmin kertoo kielteisistä kokemuksista, ovat potilaat, joiden haastattelut on aloitettu sydän-keuhko-elvytyksen aikana."
Tästä kertoo esimerkin John Burke kirjassaan "Taivaan rajalla": Neljätoistavuotias tyttö tuli epätoivoiseksi ja päätti lopettaa elämänsä. Hän nielasi purkillisen aspiriinia. Sairaalassa lääkäri kertoi elvyttäneensä hänet sydänpysähdyksestä, jonka aikana tyttö toisteli: Äiti, auta minua! Käske heidän päästää minut! He yrittävät satuttaa minua! Lääkärit yrittivät pyytää anteeksi satuttamistaan, mutta tyttö sanoi, että eivät lääkärit häntä satuttaneet, vaan nuo helvetissä olevat demonit .... he eivät päästäneet minusta irti ... se oli kauheaa! Lääkäri raportoi: Hän nukkui seuraavaan päivään ja hänen äitinsä halasi häntä suurimman osan ajasta. Kun erilaiset letkut poistettiin, pyysin tyttöä muistelemaan, mitä oli tapahtunut. Hän muisti ottaneensa aspiriinin, siinä kaikki. Hän ei muistanut muuta. Jossakin hänen mielensä pohjalla tapahtumat saattavat olla tukahdutettuina..... Tytöstä tuli useita vuosia myöhemmin lähetystyöntekijä."
MILLAISIA KOKEMUKSIA HELVETISTÄ KERROTAAN?
Monet kuolemanrajakokemuksen saaneet huomaavat irtaantuneensa ruumiistaan ja päätyvänsä tyhjyyteen tai kokevansa tunteen putoamisesta uloimpaan pimeyteen. John Burke kertoo eräästä ystävästään, joka kertoi kokemuksestaan kuolemansa aikana: "Kun kuolin, en nähnyt valoa vaan mustan tunnelin. Tuntui kuin joku olisi pudottanut minut uloimpaan pimeyteen, jossa putosin vapaasti. Mikään ei saanut putoamista loppumaan ja tajusin olevani menossa helvettiin, josta en enää pääsisi pois. Silloin huusin: Herra en tahdo mennä tähän paikkaan!Pyydän, että pelastat minut! En nähnyt kasvoja tai hahmoa, tunsin vain Herran läsnäolon vierelläni, ja hän kysyi mielessäni: Paul, mitä olet tehnyt elämällä, jonka annoin sinulle?"
Toisenlaisissa kuolemanrajakokemuksissa ihminen joutuu lukituksi tai jää loukkuun pimeään kuiluun, onkaloon tai maan alle. Tähän liittyy usein myös ällöttävä ulosteiden, rikin tai kuoleman löyhkä. Läsnä on myös demonisia pahoja olentoja ja joissakin tapauksissa on äärimmäisen kylmä, toisinaan taas äärimmäisen kuuma ja jopa tulta.
Eräs 26-vuotias mies kertoi tulleensa pohjalle, jossa oli eräänlainen luolan suuaukko. Hän kuuli huutoja, kiljahduksia, voihkaisuja ja hampaiden narskuttelua. Hän näki ihmisiä muistuttavia olentoja, joilla oli pää ja ruumis. Ne olivat kuitenkin rumia ja irvokkaita. ( John Burke: Taivaan rajalla )
Rawlings kertoo kanadalaisesta George Godkinista, joka koki kuoleman. Hän kuvailee helvetin pimeyttä hirveäksi. Se oli äärettömän mustaa, vastenmielistä, järkyttävää, raskasta, painostavaa pimeyttä. Se antoi ihmiselle musertavan, epätoivoisen yksinäisyyden tunteen.
Seuraava vaikuttava kokemus muutti sekä potilaan että häntä hoitavan lääkärin elämän. Tri Rawlings oli vuonna 1977 elvyttämässä 48-vuotiasta postinkantajaa. Elvytysyritykset olivat jatkuneet jo pitkään ja lääkäri aloitti taas potilaan rinnan painelun. Potilas alkoi huutaa: "Älä lopeta! Minä olen helvetissä! Rawlings oli tuolloin vielä ateisti. Hän ajatteli potilaan kokevan harha-aistimuksia. Potilas jatkoi: "Luojan tähden, älä vain lopeta! Etkö tajua? Aina kun lopetat, minä joudun takaisin helvettiin!" Sitten potilas pyysi häntä rukoilemaan puolestaan. Lääkäri tunsi itsensä loukatuksi ja sanoi olevansa lääkäri eikä pappi tai psykiatri. Hoitajien odottavien katseiden vuoksi hän laati rukouksen, joka oli pelkkää teeskentelyä. Samalla kun hän elvytti hän sanoi potilaalle: "Sano se! Jeesus Kristus on Jumalan poika, sano se! käskin. Pidä minut poissa helvetistä, ja jos jään eloon, olen koukussa. Olen sinun. Siitä vaan, sano se!"
Sitten tapahtui jotain hyvin outoa, joka muutti molempien elämän. Rawlings kertoo: "En ollut koskaan ollut todistamassa sellaista. Potilas ei ollut enää hurjakatseinen, huutava, vastaan taisteleva hullu, joka oli käynyt kimppuuni ja vaatinut minua pelastamaan hänen henkensä. Hän oli rauhallinen, tyyni ja yhteistyöhaluinen. Tapahtumat järkyttivät lääkäriä. Se hänen teko-muka-rukouksensa oli osunut potilaan ohella myös häneen. Rawlings totesi: "En vieläkään osaa pukea sanoiksi varmuutta, jonka sain silloin."
LUCIFER
Kristityn on syytä varoa kaikkia ihmeellisiä kertomuksia kuoleman rajalla käynneistä. Rawlings toteaa: "Tutkittuani monia tapauksia väitän, että saatana kyllä pystyy ilmestymään Luciferinä, valon enkelinä, kieltämään ja torjumaan pahan olemassaolon ja siten osoittamaan, että kaikki on hyvin ja kunnossa rajan toisella puolen."
Raamatussa apostoli Paavali kirjoittaa: "Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei siis ole paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen." 2.Kor 11:14-15
Rawlings kertoo eräästä hänen elvyttämästään nuoresta valkoisesta miehestä. Mies kertoi kohtaamastaan valosta, joka oli ymmärtäväinen. Mies kertoi myös ihmetelleensä, miten hän voi olla tällaisessa kauniissa paikassa ja miksi valo-olento ei kysele häneltä mitään niistä kahdesta miehestä, jotka hän oli tappanut. Myöhemmin herättyään mies kysyi lääkäriltä: "Voiko Jumala tehdä virheitä?"
LOPUKSI
Jotkut teologit kuten esimerkiksi Gary Habermas ja J.P. Moreland uskovat, että kuolemanrajakokemuksia tapahtui myös Raamatussa. He viittaavat Stefanuksen kuolemaa edeltävään näkyyn ja Paavalin matkaa taivaaseen. Apt 7:55, 2.Kor 12:1-5
Miljoonat ihmiset joka puolella maapalloa rotuun ja uskontoon katsomatta ovat kokeneet kuolemanrajakokemuksia. Toiset kauniita ja toiset pelottavia. Taivaallinen Isämme on halunnut näillä kokemuksilla sekä rohkaista että varoittaa meitä ihmisiä.
Lähteinä käytetty
- Raamattu
- Burke, John, Taivaan rajalla, 2018
- Chan, Francis, Sprinkle, Preston, Helvetti, Mitä Jumala sanoo iankaikkisuudesta? 2011
- Habermas, Gary, Moreland, J.P. Immortality: The Other Side of Death, 1992
- Pim van Lommel, Consciousness Beyond Life - the Near Death Experience, 2010
- Moody, Raymond, Kokemuksia kuolemasta, 1975
- Rawlings, Maurice, Rajan taakse ja takaisin, 1995
- www.uusitie.com ( Leif Nummela )
- www.rll.fi ( Raamatunlukijain liitto, Jorma Pihkala )
- www.seurakuntalainen.fi ( Pekka Reinikainen )