joutuvatko jotkut ihmiset helvettiin?

Uskosta osattomat lähimmäisemme kysyvät usein: "Jos Jumala on olemassa, ei kai hän voi olla niin ilkeä, että heittäisi helvettiin - ikuiseen kadotukseen - tavallisia kunnon ihmisiä? Uskovaisten on turha pelotella meitä - ainakaan meidän lapsia ei saa pelotella helvetti - puheilla."

Näin ajattelevien ihmisten ajattelua ohjaa sielunvihollinen. Tämä haluaa eksyttää ihmiset ja pitää heidät erossa Jumalasta ja pelastuksesta. Useat papit ja muut sananjulistajat välttelevät tätä aihetta. Evankeliumin julistajat ovat kuitenkin vastuussa kuulijoilleen siitä, että heidän pitää kertoa totuus eikä vältellä sitä. Mutta evankeliumin pääsanoma on tietenkin armo ja syntien anteeksiantaminen eikä helvetillä pelottelu. Jeesus itse varoitti meitä lausumasta toisillemme kadotustuomiota. Luuk 6:37

Jeesus sanoi: "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät." Matt 7:13-14

Jumala ei ole ilkeä. Jumala on rakkaus. Jumala rakastaa kaikista pahintakin synnintekijää ja haluaa, että me kaikki pelastuisimme. Kuka voi sanoa olevansa sellainen kunnon kansalainen, että ansaitsee ikuisen elämän Jumalan yhteydessä? Kaikki pahat tekomme, ajatuksemme ja laiminlyöntimme ovat syntiä Jumalaa vastaan ja erottavat meidät Jumalasta. Emme pysty olemaan niin hyviä kunnon kansalaisia, että ansaitsisimme taivasosuuden Jumalan yhteydessä. Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii, että synneistä on rangaistava. Jumala ei halunnut eikä halua vieläkään, että yksikään ihminen kärsisi syntiensä rangaistusta helvetissä. Jos hän sitä haluaisi, hän ei olisi antanut Jeesusta Kristusta kuolemaan meidän tähtemme. Kristus otti kantaakseen synnin rangaistuksen Golgatalla, ettei meidän tarvitsisi kärsiä sitä enää helvetissä. Paavali kehottaa: "Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa." 2.Kor. 5:20 Toisin sanoen: hyväksy se, että synnin rangaistus on jo kärsitty, älä mene helvettiin kärsimään sitä uudelleen.

Ainoa kadotukseen johtava asia on se, että ihminen kieltäytyy hyväksymästä sitä sovintoa, jonka Jumala Kristuksessa on aikaansaanut. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan." Joh 3:17-18 Paavali kirjoitti: "Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." 1.Kor 1:18

Jeesus antoi ennen taivaaseen astumistaan opetuslapsilleen lähetyskäskyn viedä tätä ilosanomaa eli evankeliumia kaikille kansoille, että me voisimme ottaa tämän armon vastaan ja pelastua kadotukselta.

Jumala on rakkaus. Hän rakastaa meitä niin paljon, että Hän antoi oman poikansa syntyä ihmiseksi maan päälle kärsimään tuskallisen kuoleman ristillä meidän ihmisten syntien sovitukseksi. Me saamme ikuisen elämän Jumalan yhteydessä Jeesuksen sovitustyön kautta. Meidän pitää tunnustaa syntisyytemme ja uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen nimen ja sovitustyön kautta. Jos me torjumme tämän armon emmekä tunnusta Jeesusta täällä maan päällä, ei hänkään tunnusta meitä omikseen Jumalan edessä.

Meidän, jotka olemme kuulleet evankeliumin sanoman, on itse päätettävä, otammeko sen vastaan vai torjummeko sen. Kieltämällä Jeesuksen tuomitsemme itse itsemme ikuiseen eroon Jumalasta eli kadotukseen.

Luojan kiitos meidän ei tarvitse pohtia sitä, mitä tapahtuu niille ihmisille, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia Jeesuksesta. Voimme turvallisin mielin jättää tämän kysymyksen taivaallisen Isämme hoitoon. Hänen ratkaisunsa ovat ehdottoman oikeudenmukaisia.

Jo pelkkä ajatus elämästä ilman armoa, rakkautta, myötätuntoa, lohdutusta, apua, tukea ja toivoa on riittävä kauhukuva ikuisesta elämästä ilman Jumalaa.

Lähteet:

- Raamattu

- Katekismus

- Lehtinen, Kalevi, Löytöretkellä. Päivä Oy, 1999