Voivatko usko ja järki olla sopusoinnussa?
Usko ja järki ovat kumppaneita. Kumppanuus rikkoontuu, jos toinen kahlitsee toista. Jos usko kieltää järkeä ajattelemasta, usko jää sokeaksi ja yksin. Jos järki kieltää ihmistä uskomasta, ihminen jää järjen vangiksi. Usko ei saa kieltää mitään tosiasiaa, mutta tosiasioiden perimmäinen totuus paljastuu vain uskossa. Usko ei koskaan kiellä tosiasioiden olemassaoloa eikä älyllisiä johtopäätöksiä, vaan se antaa meidän nähdä kauemmas. Usko näkee, että Jumala on kaikessa mukana: kaikki ilmentää häntä ja kaikki viittaa häneen. Näin kirjoitti Jan Aarts, Suomessa toiminut katolinen pappi.
Elämän alkuperää, tarkoitusta, oikeaa, väärää ja päämäärää koskevat perimmäiset kysymykset ovat järkeviä, mutta mikroskooppi ja kaukoputki eivät anna niihin mitään vastausta. ( Jari Jolkkonen, piispa ) Luonnontiede tutkii ja selittää tosiseikkoja, mutta uskonto käsittelee arvoja, moraalia ja elämän tarkoitusta. Filosofi Ludwig Wittgensteinin kerrotaan sanoneen: "Vaikka saisimme vastaukset kaikkiin tieteellisiin kysymyksiin, elämämme syvimpiä kysymyksiä ei olisi vielä edes sivuttu."
Järjellinen syy uskoa on tae sille, että uskomme todennäköisemmin totuuteen. Valheeseen ei kannata uskoa. Historia osoittaa, että useat ateistit ovat kääntyneet kristityiksi alettuaan epäillä omia olettamuksiaan, sekä tutustuttuaan kristinuskon perusteluihin. Toisaalta ihmiskunnan historia kertoo suurimman osan merkittävimmistä länsimaisista ajattelijoista uskoneen Jumalaan. Biolääketieteen professori Pentti Huovinen on kiteyttänyt osuvasti: "Meille on annettu järki pyrkiä toimimaan viisaasti ja usko, jotta turvautuisimme Jumalaan." Tanskalainen teologi ja filosofi Soren Kirkegaard totesi, että jos olisi mahdollista käsittää Jumala objektiivisesti, hän ei uskoisi. Ja juuri siksi, että tämä ei ole mahdollista, hänen täytyy uskoa.
Teologian tohtori Harri Koskela ajattelee, että on rationaalisempaa uskoa Jumalan olemassaoloon kuin siihen, ettei Jumalaa olisi. Muun muassa ihmisen persoonan olemassaolo, maailmankaikkeuden järjestys ja lainalaisuus sekä ihmisten välinen pyyteetön rakkaus viestivät siitä, että täytyy olla jokin älykäs, rakastava persoona, joka on maailman ja ihmisen luoja. Hän ei usko rationaalisuutensa vuoksi, että kaikki tarvittava informaatio ja järjestys olisivat syntyneet sattumalta ilman mitään perimmäistä syytä.
Keskiajalla elänyt kirkkoisä ja filosofi Augustinus ( n. 354 - 430 ) totesi: "Credo ut intelligas", uskon, jotta ymmärtäisin. "Järki on sokea ja avuton lopullista totuutta koskevissa kysymyksissä, kunnes valo, josta se on lähtöisin, jälleen valaisee sen." Eli usko ei ole ymmärryksen korvike, vaan sen ehto.
Luther puolusti Aristoteleen käsitystä järjestä ihmisen suurimpana kykynä vuonna 1536 Wittenbergin yliopistossa: "Järki on aurinko ja jumaluus, annettu tätä elämää varten ja tämän maailman asioiden hallitsemiseen."
Modernin tieteen ja uskon yhteensovittamisessa esiintyy nykyään kaksi vastakkaista suuntausta. Varsinkin USA:sta meillekin virtaa uudistettua opetusta, jonka mukaan usko sopii erittäin hyvin yhteen tuoreimman tieteen kanssa, jos vain tiede on kunnollista. Siellä julkaistaan yhä uusia teoksia, joiden tehtävä on osoittaa puutteita modernissa tieteessä. Toinen vaihtoehto on yrittää tehdä usko yhteensopivaksi järjen kanssa siten, että periksi antaa usko eikä järki. Tällöin Raamatun opetuksista karsitaan surutta se, mikä ei sovi yhteen nykyisen yleisen käsityksen kanssa siitä, mikä on järkevää. Tämä tie johtaa kohti omatekoista epäjumalaa.
Luominen ja alkuräjähdys. Tieteen mukaan maailmankaikkeus sai alkunsa alkuräjähdyksessä. Tämän jälkeen elämä on vuosimiljoonien aikana kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Luonnontieteen ja Raamatun luomiskertomusten välillä ei silti tarvitse nähdä ristiriitaa, koska ne vastaavat eri kysymyksiin. Tiede etsii vastausta siihen: MITEN kaikki sai alkunsa? Raamatun luomiskertomukset vastaavat kysymykseen: MIKSI kaikki sai alkunsa? Raamattua ei ole kirjoitettu luonnontieteen oppikirjaksi. Evoluutioteorian hyväksyminen ei pakota ketään luopumaan Jumala - uskostaan.
Lutherin Vähän katekismuksen kolmannen uskonkohdan mukaan: "Minä uskon, että en voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa" ... Vain Pyhä Henki voi synnyttää uskon ja sen hän tekee Jumalan sanan ja pyhien sakramenttien eikä ihmisviisauden avulla. Usko ei siis ole järjenvastaista eikä järkevää, vaan se on ylijärjellistä. Jumalan ajatukset eivät mahdu meidän mieleemme. Jesajan kirjassa sanotaan: "Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella." Jes 55:8-9 Myös Jobin kirjan opetus on sama. Job totesi: "Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton toteuttaa ... Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä - ne ovat minulle liian ihmeellisiä ... Vain korvakuulolta sinut tunsin ... Job 42
Usko on enemmän kuin järjen päätelmä. Se on ihmisen sydämessä oleva vakaumus, että Jumala on maailmankaikkeuden luoja, että hän on Jeesuksen Kristuksen isä ja että hän kutsuu meidät iankaikkiseen elämään. Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä. Ihmisen sydän voi kuitenkin olla niin kovettunut, ettei se ota uskon siementä vastaan, tai se voi olla niin täynnä muita asioita, ettei usko voi siinä kasvaa. Ihminen ja hänen ympäristönsä ovat nykyään niin uppoutuneita ajallisten asioiden hoitamiseen, ettei uskon heräämiseen tai kasvamiseen jää tilaa. ( Jeesuksen vertaus kylväjästä. Esim Luuk 8:4-8 )
Huolestuttavan moni kristitty ei pysty kysyttäessä perustelemaan Jeesuksen historiallisuutta puhumattakaan Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta. ( Lue myös vastaukset kysymyksiin: Onko Jeesus ollut olemassa? Nousiko Jeesus ylös kuolleista? )
Kun Pietari ensimmäisenä helluntaina puhui kansanjoukolle ja sen seurauksena 3000 henkeä kastettiin kristityiksi ( ensimmäinen seurakunta ), hän ei tarjonnut kuulijoilleen järjetöntä vakaumusta. Pietari vetosi todisteisiin: Jeesuksen suorittamiin ihmeisiin, hänen fyysiseen ylösnousemukseensa, kaikkien havaittavissa olevaan Pyhän Hengen vuodatukseen ja täyttyneisiin Vanhan testamentin ennustuksiin. Apt 2:22-35
Apostoli Paavali joutui vangittuna kuningas Agrippan eteen puolustautumaan sekopääsyyssyytteitä vastaan. Hän julisti totuuden ja terveen järjen mukaista sanomaa. Paavali muistutti maaherra Festusta siitä, että kaikki hänen mainitsemansa tapahtumat ovat julkista tietoa ja tutkittavissa. Apt 26:24-27
Paavali kirjoitti korinttolaisille: "Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. ... Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi. 1.Kor 18-25
Paavalin kuvaama Jumalan "hullu tie" on se, kun Jumalasta luopunut, syntinen ihminen saa kaikki syntinsä anteeksi, koska Jumalan oma poika syntyi ihmiseksi ja tuli ristiinnaulituksi kaikkien maailman ihmisten puolesta. Tätä opetusta maailman viisaat pitävät silkkana hulluutena. ( Erkki Koskenniemi )
Uudesta testamentista löytyy useaan otteeseen Jeesuksen huokaus, että toisilla on silmät, mutta he eivät näe, ja korvat, mutta he eivät kuule tai ymmärrä. Toiset taas näkevät, kuulevat, käsittävät - ja uskovat.
Ihmiset ovat kautta historian kehittäneet erilaisia oppeja, elämänfilosofioita, joiden tavoitteena on jonkinlainen utopia onnellisesta yhteiskunnasta. Tunnetuin tällainen aate on "tieteeseen" pohjautuva kommunismi, josta Jumala on karsittu pois epätieteellisenä. Historia on osoittanut, miten tämän aatteen toteutus on johtanut ihmiskunnan historian kauheimpiin inhimillisiin kärsimyksiin. Ihmisten kehittämät maalliset utopiat sortuvat yksi toisensa jälkeen. Mikäli Jumala on suljettu näiden ismien ulkopuolelle, ne ovat tuomittu epäonnistumaan.
Jotkut ateistit perustelevat kristinuskon vastaisuuttaan viittaamalla kristinuskon historiaan. Vuosisatojen aikana on kirkon ja uskonnon nimissä tehty paljon pahaa. Esimerkiksi "vääräuskoisten" vainot, uskonsodat ja viattomien ihmisten polttaminen noitana rovioilla. Nämä teot ovat vallanhimoisten, saatanan ohjauksessa olevien ihmisten tekoja uskonnon varjolla. Saatana sokaisi näitä ihmisiä ymmärtämästä kristinuskon keskeisintä sanomaa, joka on rakkaus. Jeesus kehotti meitä rakastamaan Jumalaa ja rakastamaan lähimmäisiämme. Hän kehotti meitä rakastamaan myös vihamiehiämme. Hän kehotti meitä antamaan toisillemme anteeksi, niin kuin Jumala on meille anteeksi antanut. Sen sijaan, että nämä ateistit tuijottavat näitä saatanan aikaansaannoksia historiassa, he voisivat perehtyä evankeliumiin ja kristilliseen etiikkaan. Sieltä löytyy oikea kristinusko.
Kun ihmisen elämässä tulee vastaan vakava kriisi, esimerkiksi lapsen kuolema, oma tai puolison sairastuminen syöpään, kristityn ihmisen usko voi horjua. Jos usko on ollut vain perinteiden noudattamista ja satunnaista kirkossa käyntiä, mieleen hiipii epäusko. Mutta jos kristitty on syvästi vakuuttunut myös järkensä tasolla siitä, että kristinuskon totuudet ovat luotettavia, hänen elämällään on tukeva perusta myös vaikeuksien keskellä.
Pietari kirjoitti: "Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. Älkää heitä peljätkö älkääkä hämmentykö, vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän uskonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittyinä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat." Piet 3:14-16
Mitä pitäisi sanoa ihmiselle, joka sanoo, ettei hän pysty uskomaan Jumalaan? Ehkä hänelle ei voi sanoa mitään. Ehkä tuolle ihmiselle joskus selviää, että eheys, sisäinen rauha, onni ja pelastus löytyvät vain yhteydestä Jumalaan.
Lähteinä käytetty mm:
- Raamattu
- Vähä katekismus
- www.areiopagi.fi ( Harri Koskela )
- www.sley.fi ( Erkki Koskenniemi )
- www.katolinen.net ( Jan Aarts )
- www.savonsanomat.fi ( Jari Jolkkonen )
- www.yle.fi ( piispat: usko ja tiede eivät ole ristiriidassa )
