uskonpuhdistus 1500-luvulla
miksi usko "puhdistettiin"?
Me suomalaiset matkailijat tutustumme usein etelänmatkoillamme myös paikallisiin kirkkoihin. Huomaamme, että sikäläiset kirkot ovat usein komeita ja tyyliltään erilaisia kuin tutut luterilaiset kirkkomme kotimaassa.
Koska Suomen koululaitoksessa uskonnon opetukselle on osoitettu vain minimaalisen pieni tuntimäärä, monella matkailijalla voi olla vain hämärä käsitys siitä, miksi monessa eteläisen Euroopan maassa on roomalaiskatolinen kirkko valta-asemassa ja Pohjois-Euroopassa vastaavasti evankelis-luterilainen kirkko.
Kristillinen kirkko oli muodollisesti yksi yhtenäinen kirkko historiansa tuhat ensimmäistä vuotta. ( useita erilaisia suuntauksia toki esiintyi ) Kirkon perusta oli Jeesuksen opetuslapset ja heidän kannattajansa eli ns. alkuseurakunta. Sen johtajaksi Jeesus nimesi Pietarin, jonka nimi tarkoitti kalliota. Jeesus sanoi: "Tälle kalliolle minä perustan seurakuntani." Matt. 16:18
Sen jälkeen kun kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan virallinen uskonto keisari Thedosius I:n aikana v. 390 jKr. kristinusko alkoi levitä nopeasti Eurooppaan. Samoihin aikoihin Rooman valtakunta hajosi kahteen osaan: Itä-Roomaan ja Länsi-Roomaan. Myös kirkossa tapahtui jakautuminen. Itä-Rooman pääkaupungin Konstantinopolin ( nyk. Istanbul ) piispa ei tunnustanut Rooman piispan eli paavin valta-asemaa. Lopullinen ero tapahtui vuonna 1054 jKr. Itä-Roomassa alkoi kehittyä oma kreikkalaiskatolinen eli ortodoksinen kirkko, jonka vaikutus levisi itäiseen Eurooppaan ja Venäjälle. Tätä kautta monet Itä-Suomen karjalaiset ovat ortodokseja.
Seuraava suuri jakautuminen tapahtui 1500-luvulla ns. uskonpuhdistuksessa. Roomalaiskatolinen kirkko pitää Pietaria Rooman ensimmäisenä piispana ja siitä seuraa, että paavit ( papa = isä ) olisivat suoraan tämän Pietarin viran jatkajia ja koko kirkon ylimpiä auktoriteetteja. ( tämä on historiallisesti hyvin kyseenalainen tulkinta ) Vuosisatojen kuluessa Rooman kirkolle kertyi runsaasti maallista valtaa ja rikkauksia. Nämä johtivat väärinkäytöksiin. Eräs tunnetuimmista paaveista oli Innocentius VIII ( paavina 1198 - 1216 ) jonka kuoltua paavius oli sekasortoisessa tilassa. Kansalaiset kutsuivat häntä pilkkanimellä "Rooman isä", koska hänellä oli lukemattomia aviottomia lapsia. Aleksanteri kuudes ( Borgia, paavina 1492 - 1503 ) sai paavin viran lahjomalla kardinaalien enemmistön. Hän keskittyi kokoamaan itselleen rikkauksia. Hän jakoi lapsilleen kirkollisia virkoja ja maa-alueita. Monet renesanssiajan paavit olivat moraaliltaan turmeltuneita.
Tämä paaviuden alennustila herätti yksittäisten teologien keskuudessa halua korjata kirkon ongelmia. Tunnettuja varhaisia uskonpuhdistajia olivat John Wycliffe Englannissa ja Jan Hus Tsekissä. Molemmat tuomittiin harhaoppisina. Jan Hus poltettiin elävältä Konstanzin kirkolliskokouksen aikana. Paaviuden alennustilan lisäksi katolisen kirkon opissa oli suunnattomia ( Raamatun vastaisia ) ongelmia. Esimerkiksi synneistä oli mahdollisuus vapautua joko hyvitystöiden tai kiirastulen kautta. Kirkko alkoi kerätä itselleen rahaa anekaupalla. Ihmisille myytiin rahalla anekirjeitä, joilla voi vapautua tai lyhentää aikaansa kiirastulessa. Niitä voitiin ostaa myös kiirastulessa olevien vainajien puolesta. Kirkko kaupitteli myös valtavasti tekaistuja pyhäinjäännöksiä. Yksi merkittävä kohde anekaupan tuloille oli Pietarinkirkon rakentaminen Roomaan.
MARTTI LUTHER
Nuori Martti Luther keskeytti lakimiesopintonsa jouduttuaan kuolemanvaaraan ja koettuaan hyvän ystävänsä kuoleman. Hän lupasi kaivosmiesten suojeluspyhimykselle pyhälle Annalle menevänsä luostariin, jos hän selviäisi kokemastaan ukkosmyrskystä.
Luther piti lupauksensa ja hakeutui Erfurtin augustiinolaisluostariin. Hän opiskeli ahkerasti teologiaa. Myöhemmin hänet siirrettiin pienen Wittenbergin kaupungin yliopistoon, jossa hän valmistui teologian tohtoriksi. Hänet nimitettiin myös Wittenbergin yliopiston professoriksi. Opetustyönsä ohella Luther etsi sielulleen pelastusta jatkuvilla hartauden harjoittamisilla, askeettisella elämäntavalla ja noudattamalla tarkoin sääntökuntansa ohjeita. Tätä kautta hän ei kuitenkaan saanut sielulleen rauhaa eikä löytänyt vastausta kysymykseen: miten voisi löytää armollisen Jumalan. Kirkon mukaan pelastus edellytti hyviä ja ansiollisia tekoja. Luther huomasi, että tämä tie on loputon, koska ihminen ei pääse irti perisynnistään itsekkyydestä.
LUTHERIN LÖYTÖ
Luther tutki paljon kysymystä vanhurskauttamisesta. Valmistellessaan luentoaan yliopistossa Paavalin Roomalaiskirjeen 1. luvusta hän analysoi Paavalin käyttämää ilmaisua "Uskosta vanhurskas saa elää." Room. 1:17. Vanhan käännöksen mukaan tämä käännettiin: "Vanhurskas on elävä uskosta." Näitä Paavalin sanoja tutkiessaan hän yhtäkkiä tiedosti, ettei hänen tarvitse ensin olla vanhurskas, hyvä ja pyhä ja sitten elää uskosta, vaan hän saa olla sellaisenaan uskon kautta vanhurskas. Lutherille valkeni, ettei vanhurskaus ollutkaan vaatimus, vaan lahja, jonka hän sai Kristuksessa uskon kautta omistaa ilmaiseksi armosta. Tämä oivallus muutti Lutherin elämän. Tämä Lutherin löytö ja kokemus Kristuksesta ei perustunut mihinkään yliluonnolliseen tapahtumaan. Luther ei saanut mitään ilmestystä, vaan vuosien tutkimustyön ja etsinnän jälkeen Jumalan sana kirkastui hänelle. Jumala puhuu ihmisille pelkän sanan välityksellä. Siinä ei tarvita mitään muita välittäjiä kuin Jeesus Kristus.
LUTHER ALOITTAA USKONPUHDISTUKSEN
Elettiin 1500-luvun alkua. Lutheria suututti katolisen kirkon tapa tehdä pelastuksesta kauppatavaraa. Kirkko oli luvannut aneita ostaville pelastuksen. Luther ei hyväksynyt anekauppaa ja nousi toimimaan sitä vastaan.
Vuonna 1517 Luther julkaisi 95 teesiä anekauppaa vastaan ja kirkon muuttumisen tarpeesta. Lutherin ajatusten leviämistä helpotti Johannes Gutenbergin keksimä painokone. Teesit olivat maltillisesti muotoiltuja, mutta niissä asetettiin koko aneoppi ja samalla paavin auktoriteetti kyseenalaiseksi. Anekauppiaat syyttivät häntä harhaoppiseksi ja veivät asian Roomaan. Vuonna 1520 paavi julisti Lutherin teksteistä löytyneen 41 harhaoppista lausetta. Lutherin pitäisi perua nämä lauseet välttyäkseen kirkonkiroukselta.
Lutherin vastaus paaville oli se, että hän poltti julkisesti Wittenbergin torilla paavin uhkauskirjeen. Seuraavana vuonna hänet julistettiin kirkonkiroukseen. Koska Lutherin julistus oli saanut jo paljon kannatusta, hänelle annettiin mahdollisuus vastata opistaan Wormsin valtiopäivillä 1521. Siellä Luther vastasi: "Jos minua ei Raamatulla tai järkisyin osoiteta erehtyneen - en luota paaviin enkä kirkolliskokouksen arvovaltaan, sillä ne ovat erehtyneet ja puhuneet toisiaan vastaan - en voi enkä halua perua mitään. Omatuntoni on sidottu Jumalan sanaan, ja on epävarmaa ja väärin toimia omaatuntoaan vastaan. Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon. Aamen."
Keisari julisti Lutherin valtakunnankiroukseen ja näin hänestä tuli lainsuojaton. Hänet olisi saanut tappaa ilman rangaistusta. Lutherin oma ruhtinas Saksin Fredrik Viisas asettui tukemaan häntä ja järjesti hänelle piilopaikan Wartburgin linnassa. Siellä Luther keskittyi Raamatun kääntämiseen kansankielelle eli saksaksi.
LUTHERIN USKONPUHDISTUKSEN PÄÄPERIAATTEET
Uskonpuhdistuksen sisältöperiaatteen pohjana oli edellä mainittu Roomalaiskirjeen kohta: "Uskosta vanhurskas saa elää." Ihminen on vanhurskas eli kelpaa Jumalalle, kun hän uskoo Jeesuksen sovitustyöhön - ei siis omien hyvien tekojensa perusteella. Pelastus tulee "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden". Hyvät teot ovat uskon hedelmiä lähimmäistä varten.
Raamattuperiaate. Puolustaessaan oivaltamaansa uskonperiaatetta Luther päätyi korostamaan Raamattua ainoana auktoriteettina. Raamattu on uskon ja elämän ainoa auktoriteetti. Luther hylkäsi paavien ja kirkolliskokousten päätökset inhimillisinä auktoriteetteina.
SAKSA JAKAUTUU
Haastamalla roomalaiskatolisen kirkon arvovallan Luther sai aikaan valtavat mittasuhteet saaneen reformaation aallon. Merkittävä tapahtuma uskonpuhdistuksen kannalta oli Lutherin Uuden testamentin saksankielisen käännöksen ilmestyminen vuonna 1522.
Uskonpuhdistuksen ajatukset levisivät nopeasti Saksassa, joka tuolloin oli jakautunut lukuisiin pieniin ruhtinaskuntiin, jotka taas kuuluivat Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan. Maassa syntyi vakavia levottomuuksia. Talonpojat nousivat kapinaan, joka kukistettiin verisesti. Lopulta solmittiin ns. Augsburgin uskonrauha 1555. Siinä sovittiin periaatteesta: "cuius regio, eius religio" eli kenen maa, sen uskonto. Saksa jakautui uskonnollisesti kahteen osaan: itäinen ja pohjoinen Saksa siirtyivät ruhtinaittensa mukana protestanttisiksi ja eteläiset sekä läntiset alueet pysyivät katolisina.
USKONPUHDISTUSTA SEURANNEITA UUDISTUKSIA
Uskonpuhdistus toi mukanaan lukuisia uudistuksia, jotka vaikuttivat kirkon ohella myös maalliseen elämään. Mainitsen tässä muutamia uudistuksia:
Jumalanpalvelukset muutettiin kansankielisiksi latinan sijasta. Sanankuulijat saattoivat nyt ymmärtää saarnoja.
Katoliset papit välittivät kansalle Jumalan sanaa. Lutherin mielestä kristittyjen piti pystyä itse lukemaan Raamattua. Niinpä Luther käänsi koko Raamatun saksaksi. Protestanttiset ruhtinaat alkoivat perustaa kouluja myös tavalliselle kansalle.
Katolinen kirkko jakoi ehtoollisella kansalle vain leipää - viiniä saivat vain papit. Lutherin mukaan kaikki ovat yhtä lähellä Jumalaa, joten kaikkien tuli saada ehtoollisella leipää ja viiniä.
Uskonpuhdistus lakkautti vaatimuksen pappien ja munkkien selibaatista. Luther meni itse naimisiin entisen nunnan kanssa.
Lutherin mielestä pyhiinvaellusmatkat eivät ole tarpeellisia, sillä vain usko tuo pelastuksen.
Luther ei pitänyt pappien tai munkkien hengellistä työtä yhtään sen tärkeämpänä kuin maallisia ammatteja. Hänen mukaansa Jumalaa saattoi palvella työtä tekemällä. Työteliäisyyttä ja ahkeruutta alettiin pitää kristillisinä hyveinä.
Ennen uskonpuhdistusta kirkko oli pyhä ja kuului papeille. Seurakunta oli kirkossa vain vieraana. Lutherin mukaan kirkot ovat vain rakennuksia, jonne uskovat kokoontuvat samanarvoisina. Kirkoista poistettiin prameat koristelut.
Ennen uskonpuhdistusta vain papit lauloivat messussa Jumalalle ylistystä. Luther sai kaikki veisaamaan virsiä.
Luther esitteli myös opin kahdesta regimentistä. Sen mukaan maallista ja uskonnollista valtaa ei pitäisi sekoittaa toisiinsa.
SUOMEN USKONPUHDISTUS
Suomi kuului 1500-luvulla Ruotsiin. Ruotsin siirtyminen protestanttien puolelle ei tapahtunut teologisten väittelyjen vaan poliittisten tavoitteiden pohjalta. Kuningas Kustaa Vaasa kävi sotaa Tanskaa vastaan. Valtion rahakirstut olivat tyhjät. Kuningas huomasi mahdollisuutensa uskonpuhdistuksen opeissa. Valtion päämies olisi myös maansa kirkon päämies ja sitä kautta pääsisi käsiksi kirkon omaisuuteen. Vuonna 1527 kuningas Kustaa Vaasa määräsi Västeråsin valtiopäivillä, että "evankeliumia oli puhtaasti saarnattava". Tällä lauseella kuningas erotti Ruotsin katolisesta kirkosta.
Tämän jälkeen monet Ruotsin ja Suomen "parhaat pojat" lähetettiin Wittenbergiin itsensä Lutherin oppiin. Varsinainen Suomen uskonpuhdistaja oli Mikael Agricola. Hän opiskeli Wittenbergissä mm. Lutherin ja toisen uskonpuhdistajan Philipp Melanchtonin johdolla. Agricola suomensi Uuden testamentin 1548. Samalla hän loi Suomen kirjakielen. Suomen kirkon uudistaminen toteutettiin maltillisesti.
PROTESTANTTISET KIRKOT MUUALLA
Sana protesti tarkoittaa vastalausetta, vastustamista. Uskonpuhdistuksessa oli kysymys roomalaiskatolisen kirkon oppien vastustamisesta. Siksi katolisesta kirkosta eronneita kirkkoja alettiin kutsua protestanttisiksi kirkoiksi. Suurin niistä on evankelis-luterilainen kirkko.
Samoihin aikoihin Lutherin kanssa vaikutti Sveitsin uskonpuhdistaja Ulrich Zwingli ja hänen jälkeensä Jean Calvin. Joissakin kysymyksissä heidän käsityksensä poikkesivat Lutherin opista. ( esimerkiksi ehtoollisopissa ) Niinpä heidän johdollaan perustettiin Sveitsin reformoitu kirkko. Se levisi myös Hollantiin, Ranskaan, Unkariin ja siirtolaisten mukana Pohjois-Amerikkaan 1600-luvulla.
Englannin kuningas Henrik VIII suhtautui aluksi kielteisesti Lutherin ajatuksiin vähentää sakramentteja ja kääntää Raamattu kansankielelle. Tilanne muuttui, kun Henrik halusi erota vaimostaan. Katolinen kirkko ei hyväksy avioeroa. Vetoaminen paaviin ei auttanut. Henrik kutsui maan papiston koolle ja nimitytti itsensä maan kirkon johtoon vuonna 1531. Seuraavana vuonna välirikko katolisen kirkon kanssa sinetöitiin lopullisesti. Englannin kirkosta tuli anglikaaninen kirkko. Se muistuttaa ulkoisilta muodoiltaan katolista kirkkoa, mutta opin sisältö on protestanttinen.
LOPUKSI
Onko Luther meille luterilaisille jonkinlainen pyhimys, jota me palvomme? Ei todellakaan. Emme rukoile Lutheria emmekä pyydä ketään "pyhimystä" puhumaan meidän puolestamme Jumalalle. Luther oli ristiriitainen, tavallinen syntinen ihminen, joka sai osakseen myös paljon arvostelua. Mutta hän ymmärsi itse oman vajavaisuutensa ja syntisyytensä. Hän ymmärsi, että me tavalliset syntiset ihmiset voimme kääntyä suoraan armollisen Jumalan puoleen ja pyytää syntejämme anteeksi. Emme tarvitse siihen väliin ketään välittäjiä kuten pappeja ja pyhimyksiä.
