mitä tarkoittaa armo?
"Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta." Kor 1:3 Näin apostoli Paavali tervehti usein kirjeissään. Lutherin mukaan me pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Paavali kirjoitti efesolaisille: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." Ef 2:8-9
Mitä tämä armo tarkoittaa? Usein käytetty, osuva määritelmä on tämä: A.R.M.O. Ansiotonta Rakkautta Minun Osakseni. Sana armo kuvastaa Jumalan varsinaista olemusta, joka on rakkaus. Armo on anteeksi antamista - rakkautta. Mihin me tarvitsemme tätä armoa? Kukaan, joka on rikkonut Jumalan tahtoa vastaan, ei voi pelastua ikuiseen elämään Jumalan yhteydessä. Kaikki syntimme rikkovat Jumalan tahtoa ja kaikki me olemme syntiä tehneet. ( Lue myös vastaus kysymykseen: Mitä on synti? )
Evankeliumissa ei anneta lohtua ja anteeksiantoa niille, jotka eivät tunne syntiä ja tunnusta syntisyyttään. Armoa ei voi saada osakseen se, joka on mielestään viisas ja nuhteeton ja löytää itsestään hyvää. Kannattaako siis yrittää elää nuhteettomasti, auttaa lähimmäisiämme ja lahjoittaa hyväntekeväisyyteen? Tietenkin se kannattaa, mutta meidän ei pidä uskotella itsellemme, että me näillä hyvillä teoillamme voimme lunastaa pelastuksemme.
Me ymmärrämme evankeliumin armon vasta sitten, kun Jumala on koskettanut sydäntämme ja olemme huomanneet itsemme syntisiksi Jumalan edessä. Armo ei jätä mitään ansiota meille itsellemme, vaan antaa kaiken kunnian Jumalalle. Turha ylpeys ja luulo omasta erinomaisuudesta on syytä unohtaa. Jopa apostoli Paavalille Jumala antoi "piikin " lihaan estämään Paavalia erehtymästä ylpeilyyn. Paavali kerskaa, siihen pakotettuna saamistaan ilmestyksistä. Mutta hän joutuu toteamaan: "Etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa. että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. Sen tähden minä mieluummin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. 2.Kor 12:7-9
Kun tunnustamme syntimme ja uskomme evankeliumin, Jeesuksen sovitustyön omalle kohdallemme, me pelastumme Uudesti syntyneinä kristittyinä me teemme edelleenkin hyviä tekoja. Mutta emme enää tee niitä kootaksemme itsellemme ansioita vaan rakkaudesta. Oikeasta uskosta Jumalaan syntyvät Lutherin mukaan myös aidot hyvät teot, eli "Hengen hedelmät". Näitä ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Gal 5:22
Kun me olemme paljon saaneet anteeksi, myös meitä kehotetaan antamaan toisillemme anteeksi. "Kärsikää toinen toistanne ja antakaa anteeksi, jos kellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." Kol 3:13 "Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan." Luuk 6:36-37
Anteeksi antamisesta Jeesus kertoi opetuslapsilleen vertauksen kuninkaasta, joka vaati palvelijoitansa tilille. Eräs palvelija oli kuninkaalle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Hän ei pystynyt sitä maksamaan. Palvelija rukoili armoa ja kuningas sääli häntä ja armahti hänet. Tämän jälkeen armahdettu palvelija tapasi kanssapalvelijansa, joka oli hänelle velkaa sata denaria. Hän kuristi velallista ja käski: "Maksa minkä olet velkaa!" Kanssapalvelija rukoili armoa, mutta hän oli armoton ja heitti velallisensa vankeuteen. Kun kuningas kuuli, mitä oli tapahtunut, kutsui hän armahtamansa palvelijan eteensä ja sanoi: "Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niin kuin minäkin sinua armahdin?" Matt 18:23-35
Voimme ajatella niin, että mitä suurempia syntisiä olemme, sitä suurempi on osaksemme tullut armo. Kannattaako siis tehdä paljon syntiä, että armo tulisi suuremmaksi? Tästä Paavali sanoo: "Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?" Room 6:1-2 "Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä." Hepr 10:26
Voimmeko kuvitella suurempaa armoa, kuin sen, että joku on kuolemallaan sovittanut kaikki pahat tekomme, ajatuksemme ja laiminlyöntimme, jotka erottavat meidät Jumalasta. Saamme elää täällä maan päällä taivaallisen Isämme varjeluksessa ja hänen yhteydessään taivaan valtakunnassa ikuisesti.
Raamattu päättyy sanoihin: "Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen." Ilm 22:21
Lähteet:
- Raamattu
- Katekismus