MITEN MINÄ TEEN PARANNUKSEN?

Tähän kysymykseen vastaa Luther katekismuksessa selkeästi:

"Taivaallinen Isä odottaa, että herätetty ihminen kääntyy hänen puoleensa ja tunnustaa hänelle syntinsä. Herätetty ihminen pyytää niitä Kristuksen tähden anteeksi ja anoo voimaa luopua niistä. Näin hän tekee parannuksen."

"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." Apt 3:19 Apostoli Paavali julisti, että jokaisen ihmisen on tehtävä parannus eli uskottava Jeesukseen pelastuakseen iankaikkiseen elämään.

Lutherin mukaan katumukseen liittyy kuitenkin myös usko evankeliumiin ja siihen että syntini on annettu anteeksi ja armo saatu Kristuksen kautta. Tämä usko lohduttaa ja tyydyttää sydämen. Parannusta on myös seurattava elämän parannus ja synnin jättäminen.

Raamatun sana parannus tulee kreikankielen sanasta "metanoia", joka tarkoittaa mm. mielensä muuttamista ja ajattelua toisin, uudella tavalla.

Jeesus kutsuu syntisiä parannukseen eli mielenmuutokseen: "En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen". Luuk 5:32

Pystynkö minä tällaiseen mielenmuutokseen? Jos sinä vilpittömästi haluat muuttaa mielipiteesi Jeesuksesta ja uskoa, että hänen sovitustyönsä kautta myös sinä voit pelastua, niin Jumala Pyhän Hengen vaikutuksesta tekee sen mahdolliseksi.

Hyvä käytännön tapa parannuksen tekemiseen on rippi. Lutherin mukaan ripissä on kaksi kohtaa: ensimmäinen, että tunnustamme syntimme; toinen, että otamme rippi-isältä synninpäästön eli anteeksiantamuksen niin kuin itse Jumalalta emmekä epäile, vaan uskomme vakaasti, että syntimme on tällä päästöllä annettu anteeksi Jumalan edessä taivaassa.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. Joh 20: 22,23

Mistä minä löydän sopivan rippi-isän? Voit ripittäytyä papille tai kenelle tahansa omakohtaisesti uskovalle kristitylle. Jumalan valtakunnan edustajina heillä on Jeesuksen antama valtuutus julistaa sinun syntisi anteeksi Jeesuksen nimen ja sovitustyön kautta.

Luterilaisessa jumalanpalveluksessa on yhteinen synnintunnustus ja papin julistama synninpäästö. Usein henkilökohtainen synnintunnustus rippi-isälle ( henkilölle ) ja hänen henkilökohtaisesti juuri sinulle ääneen julistama synninpäästö antaa varmemman vakuutuksen sinun mielenmuutoksellesi eli parannukselle.

Yksityisessä ripissä on olemassa tietty kaava, jonka mukaan synnintunnustus ja synninpäästö toteutetaan. Mutta siinä on sopiva tilaisuus myös purkaa omaatuntoa painavia suurempia tai pienempiä asioita, josta taakasta voit samalla vapautua. Ripin vastaanottajalla on ehdoton vaitiolovelvollisuus ripissä kuulemistaan asioista.

Jeesus sanoo: "Ystäväni, ole rohkealla mielellä, sinun syntisi annetaan anteeksi". Hänen palvelijanaan ripin vastaanottaja julistaa sinulle synninpäästön Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Mutta kun minä ripillä käynnin jälkeen huomaan pian tehneeni taas syntiä. Pitääkö minun päivittäin jatkuvasti ripittäytyä, että tuntoni olisi puhdas? Kun jokin isompi syyllisyystaakka vaivaa omaatuntoasi, rippi on paikallaan. Muuten me voimme pyytää päivittäisissä rukouksissamme syntejämme anteeksi esimerkiksi "Isä meidän" rukouksen sanoin. Jumala varmasti kuulee rukouksemme ja unohtaa syntimme lupauksensa mukaan.

Onko rippi ja papin tai sielunhoitajan puoleen kääntyminen edellytys minun uskoontulolleni ja syntieni anteeksisaamiselle?

Lainaan tässä tunnetun evankelistan ja papin Kalevi Lehtisen tekstiä hänen kirjastaan "Löytöretkellä":

"Jokaisella Jumalan lapsella on etuoikeus puhua asiansa Kristuksen kautta suoraan Jumalalle. Hänellä on myös etuoikeus omistaa Jumalan edessä Raamatun sanan perusteella täysi puhdistuminen ja anteeksiantamus Kristuksen veressä. Raamatussa ei ole yhtään ainoata kohtaa, jossa sielunhoitajan läsnäolo pannaan puhdistamisen tai syntien anteeksiantamisen ehdoksi......... Kaikki Jumalan lapsetkaan eivät muista uudestisyntymishetkeään. Jotkut tulevat uskoon yhtäkkiä ja muistavat sen hetken. Hyvin moni ihminen tulee uskoon pitkän prosessin tuloksena ilman sellaista radikaalia muutosta, jota voisi kutsua kääntymishetkeksi. Vähitellen uskoon tulleet eivät ole sen pahempia tai pyhempiä kuin yhtäkkiä uskoon tulleetkaan. Uskoon tulemisen tapa ei ole kristillisyyden mitta. Molemmille, rajun muutoksen kokeneille ja hiljaa uskoon kasvaneille, Jumalalla on lahjaksi annettavana varmuus heidän pelastuksestaan, eikä se kummassakaan tapauksessa perustu kokemukseen, vaan Jumalan varmaan ja luotettavaan Sanaan."

Lähteet:

- Raamattu

- Katekismus

- Lehtinen, Kalevi, Löytöretkellä